31. 1. 2010

Basistimme Tomi Nuotio päätti keskittyä pääbändiinsä, The Can Can Headsiin. Uusi basson taitaja on Kim Mansnerus (ex-Bird in the Bush, Etelä), joka hallitsee basson lisäksi kiitettävästi myös kitaran soiton.

2. 10. 2009

Syksyn keikat

25. 9. 2009 Club Liberté, Helsinki
6. 11. 2009 Club Liberté, Helsinki

1. 3. 2009

Kevään keikkoja:

24. 3. Kuudes linja, Helsinki (+ Vuk, Maritta Kuula, The Protestants, SP, Witherspoon)
29. 4. Lepakkomies, Helsinki (+ The Komets, The Lariots)

Turn Out The Light-ep (ilm. 17. 12. 2008) näytteet:

Powered by iSOUND.COM

14. 2. 2009

Tulevat keikat:
24. 3. Kuudes linja, Helsinki
29. 4. Lepakkomies, Helsinki

Ep:n arvioita.

21. 12. 2008

Jouluviikolla tarjoamme joululahjaksi ep:n esikuuntelun myspace-sivullamme! Kuuntelu päättyy 28. 12. klo 12. Hyvää joulua Lockmanin puolesta ja parempaa uutta vuotta!

Nähdään Club Friction VI:ssä, Lepakkomiehessä 2. 1. 2009, jossa ep:n levynjulkaisukeikka. Muina bändeinä Pasilian savut, Tuomas Palonen (Cosmobile) solo ja The Spoonshiners.

13. 12. 2008

Turn Out the Lights-ep ilmestyy 17. 12. 2008!

Leijonankaltaisella ketteryydellä Lockman ryntäsi studioon ja tuotti hienon ep:n, jossa on neljä mainiota stygeä:

1. Lonely Spy
2. Time Stand Still
3. Hinterland
4. The One Who's Too Good

EP:n julkaisee Plastic Passion (PVC 066) ja se tulee olemaan saatavilla kaikista hyvistä levykaupoista tutustumishintaan viitosella!

Jakelu: Supersounds Music
Promot: Plastic Passion

EP on saatavissa myös mp3-tiedostoina täältä hintaan 3,50e: The Ground

26. 10. 2008

Ajat. ne m-muuttuvat. Nyt kävi näin, että Lockmanilla on uusi basisti. Hän tottelee nimeä Tomi Nuotio ja hänellä on massiivinen bassosoundi, joka

tuntuu luissa ja ytimissä. Tässä hän on: Jean keskittyy toiseen bändiinsä, The Spoonshinersiin, mutta saattaa fiitata Lockman-kuvioissa akustisten soittimien vastaavana.

Julkaisuja kuitenkin piisaa. Esimakuna tulevasta ep:stä on nyt ilmestynyt Spiritual Bread 7"-vinyylisingle, jossa toisella puolella on The Protestants kappaleella Get the Broom

Up ja toisella Lockman biisillä Hinterland. Tämännäköinen söpöläinen: Täällä voipi kuunnella näytettä Lockman-palasta: http://www.myspace.com/lockmanband Lättyä on saatavilla marraskuun alusta lähtien Stupidosta ja Pitkämiehestä ja varmaankin myös If Societyn postimyynnistä ja varmaan Keltaisesta jäänsärkijästä. Ja varmaan muualtakin. Saatavuuden ja postitilaukset voi hoitaa täältä: taito1@luukku.com

26. 9. 2008

Keikkaa pukkaa, siellä tavataan! Loppuvuonna myös muutama julkaisu, siitä kohta lisää.

18. 10. Club Liberté (+ Can Can Heads, Nazca) Tickets 7 euros (including cloakroom)

29. 10. 2007

Kakkosdemo on tullut uunista!

Tämä rämäkkä livedemo on äänitetty ilman päällekkäisäänityksiä neliraita-minidiscillä. Se on siis kaunistelematon kuulokuva Lockmanin ainutlaatuisesta soundista. Mukana on kuitenkin erilaista materiaalia kierohkosta popista juurekkaan swampbluesin kautta vanhan maailman tunnelmointiin. Kuulostelkaa ja kertokaa vaikka mikserissä tai myspacessa kommentteja!

Näin dempsua on kommentoitu mediassa:

Helsinkiläinen Lockman jatkaa hienojen eläinkansiensa parissa. Mukavan surisevaa, pop-melodisuutta hyödyntävää rokkipotkua viskova nelikko pistelee aika lailla samoilla aseille jotka jo edellisellä demoilla kuuluivat, mutta esittämäni toive vieläkin mieleenjäävemmistä biiseistä astuu tällä neljän biisin (livenä bändikämpällä purkitetulla) lätyllä muutaman askeleen eteenpäin. Osuvalla kitarakuviolla ja letkeällä biitillä loistava Black Summer Night alkaa olla kohtuullisen tarttuva sävellys. Joskin laulaja-kitaristi Hermon hiukan tukahtuneen henkinen laulu – vaikkakin on mukavan persoonallista – syö ehkä kappaleelta sellaista eläväistä revittelyn mahdollisuutta. En oikein tiedä kuinka hyvin hiukan pelkistetty laulu palvelee rouheaa rock-kiemurointia. Minun mielestäni ikävä kyllä hieman heikosti.

Myös muut biisit toimivat melkoisen hyvin. Kipakasti vaaniva In The Ring, rauhallisemmin liikehtivä The Old Continent Blues ja päällekäyvää suisto-voodoota tavoitteleva Cold For The Mummies ovat kaikki lupaavia näytteitä. Silti Lockmanin tyylisen sofistikoituneemman, mutta silti kipakasti potkivan rock-ilmaisun kohdalla kunnon soundit alkaisivat pikkuhiljaa olla vaatimus. Nyt tökköys ei palvele homman ”rupista rehellisyyttä” vaan kuulostaa vain kököltä ja keskeneräiseltä. Lockman tarvitsee seuraavaksi studioäänitteen, jossa yhtyeen rupinen soundi saadaan tallennettua samaan aikaan siistimpänä muttei silti pilalle viilattuna. Kinkkinen tehtävä, toivottavasti onnistuu.

Ilkka Valpasvuo (Desibeli.net)

-----------------------

------------------------------------

Lockman
rock, punk, country

Mainstream rock is something many people tend to overlook nowadays. Driving guitar lines, inventive drum work, and an overly expressive tones separate this band from the crowd.

- nimim. Bonekhan, Last.fm

1. 7. 2007

Jari Kääriäinen otti meistä hienoja kuvia On the Rocksin keikalla. Kuvat-osiosta löytyy, tässä esimakua:

27. 5. 2007

No niin, kevään keikat on tehty. Suurkiitos yleisölle, Cheerleaders Unitedille ja The Protestantsille sekä keikkapaikkojen tekniselle henkilökunnalle. Muistona viimeisimmältä Lahden Torven keikalta lavan vieressä ollut lappunen:

Keikkaa pukkaa, tule katsomaan!

24. 4. 2007 On The Rocks (www.ontherocks.fi) Helsinki (+ Cheerleaders United, The Protestants )
23. 5. 2007 Torvi (www.torvi.com) Lahti

Lockmanista sanottua

Bo Diddleyn juureva rock kohtaa Televisionin kieron indiekitaroinnin, siinäpä helsinkiläisten pitkän linjan rokkareitten perustaman Lockmanin teesit. Vaikka homma rullaa rupisen raskaasti, pysyy yleisilme melko kepeänä.

Ilkka Valpasvuo/Desibeli.net

Soittopuolella ei ole paljon toivomisen varaa. Kokeneet karpaasit ryynäävät kulmikasta bluesrockiaan varmalla otteella ja rouheilla soundeilla. Kitarat muuten tuovat useammankin kerran mieleen jo mainitun Televisionin ohella myös White Stripesin. Rytmiryhmä jyrää myös kepeästi. Lockman on erittäin mielenkiintoinen tuttavuus. Yhtyeen repertuaari on sen verran laaja jo nyt, että niitä varsinaisia timantteja tulee varmasti hioutumaan jatkossa.

Juho Leppänen/Noise.fi

Helmikuussa 2005 kaksi rockmiestä, Hermo ja Taito Palvanen saivat yhteisen ystävänsä kautta vihjeen toisistaan. Alun perin lahtelainen Taito oli soittanut rumpuja mm. sellaisissa yhtyeissä kuin Sivulliset, Livin' Drops, Machinegun Macbeth, Ferryboat Family ja Bird In the Bush. Viimeksi mainitun hajottua -99 Taito jatkoi rummuttamista nimettömiksi jääneissä lyhytikäisissä bändeissä. Hermon laulajan ja kitaristin ura oli alkanut oululaisessa Xtaasissa ja jatkunut Helsinkiin muuton jälkeen Swampissa.

Bändin hajottua vuonna 1990 hän oli eläköitynyt soittohommista aina siihen asti kunnes tapasi Taiton ja ukkelit päättivät käydä haara-asentoon vielä kerran. Mitäpä uutta vanha enää keksii kuin vanhoja, hyviksi havaittuja temppuja!

Molemmilla oli ollut mielessä uusi, uljas rockryhmä, jossa primitiivinen rock'n'roll risteytyy tietynlaisen vinon otteen myötä juurensa tunnistavaksi, mutta moderniksi 2000-luvun räimeeksi.

Päättäväisesti, mutta viileän rennosti herrat ottivat haltuun treenikämpän ja aloittivat kokeilun, joka pian havaittiin toimivaksi ja kehittelemisen arvoiseksi. Rummut, kitara ja laulu-pohjalta soitettua musiikkia päätettiin lähestyä verenhimoisessa rock 'n roll-hengessä. Molempien edellisistä bändeistä löytyi enemmän popahtavaa kuin raakaa ja suoraa ilmaisua ja nyt tuntui olevan aika taas palata rokin perusasioiden pariin. Useimmat Hermon lauluista oli kirjoitettu 80- 90-luvuilla, mutta pian uusia kappaleita alkoi syntyä tauon aiheuttaman ruosteen kadottua.

Kevät loppui ensimmäisen demon tekemiseen Mother Goose-yhtyeen suosiollisella avustuksella heidän treenikämpällään ja kotonaan Porvoossa. Musiikki vaikutti toimivan pelkistetyssä muodossa, mutta basson puuttumisen arveltiin aiheuttavan keikkatilanteessa ongelmia. Kesätauon jälkeen kaksikko aloitti tosissaan basistin metsästyksen. Lukuisten kokelaiden joukosta ei kuitenkaan löytynyt sopivaa ja bändi jatkoi uusien biisien sovittamista duona.

Tässä vaiheessa kuvaan astuu helsinkiläinen Markku "Feggy" Roinila. Lockmaniksi ristityn bändin ilmoittaessa Muusikoiden.netissä tarpeensa löytää kakkoskitaristi, joka Verlainen lisäksi tunnistaa Robert Quinen ja Marc Ribotin soitossa oikeaa asennetta, Feggy muisti myös aiemman uteliaisuuden herättäneen basisti-ilmoituksen Rytmi-lehdessä (jossa yhtyeen linjaksi esitettiin "Bo Diddleyn rytmien sovittaminen Televisionin kitaroihin") ja otti samantien yhteyttä.

Ensimmäisissä koesoitoissa todettiin välittömästi miehen olevan hengenheimolainen ja oitis hänet pestattiin mukaan orkesteriin. Feggyn taustalta löytyy pitkä bänditoiminta mm. yhtyeissä Brian Jones Swimming Club, Popheads, The Lunatunes ja Tampere.

Syyskussa 2006 basson varteen napattiin Jean Ramsay, joka on paitsi basson ja laulun taitaja, myös folk-artisti, joka tunnetaan nimella JMWR (Jean Magnus William Ramsay). Jean soittaa myös yhtyeissä Love Death Club ja Disappointments. Jeanin heikkous kantrimusiikkin saa vastapainoa armottomasta Hüsker Dün diggailusta ja muutenkin miehen musiikkimaku on huomattavan yhtenäinen muun Lockman-miehistön kanssa. Jeanin suosikkibasistit ovat Tracy Pew, Phil Lesh, Mario Cipollina ja Derek Smalls.

Syksyllä 2008 on jälleen muutosten aika. Jean keskittyy toisen bändinsä, The Spoonshinersin trimmaamiseen ja uudeksi basistiksi tulee Tomi Nuotio joka tunnetaan myös Can Can Headsin bassohirmuna. Peruskokoonpanon ohella Lockman tullee myös vastaanottamaan Jeanin akustisia tarjouksia.

Syksyllä on myös ensimmäisten julkaisujen aika. Spiritual bread seiskatuumainen splitsinkku on ensimmäinen virallinen Lockman-julkaisu ja joulukuun 17. päivä ilmestyi Turn Out the Lights (Plastic Passion PVC066), Lockmanin ensimmäinen virallinen ep.

Tammikuussa 2010 bassoon vaihtuu Kim Mansnerus, jonka taustalta löytyy mm. sellaisia bändejä kuin Bird in the Bush ja Etelä. Tomi keskittyy pääbändiinsä, The Can Can Headsiin.

Nippelitietoa Lockmanista:

• Bändin nimi tulee Jacques Brelin kappaleesta L'Eclusier, jonka ainakin Marc Almond on levyttänyt ja laulanut englanniksi nimellä The Lockman.
• Taito täysin tiedostetusti ihailee esim. Billy Ficcan (Television) ja Jay Dee Daughertyn (Patti Smith Group) soittoa.
• Lockmanista olisi voinut tulla myös Legman, mutta se hylättiin liian sovinistisena.
• Lockmanin jäsenistö tekee päivätöinään lähihoitajan, levykauppiaan, tutkijan ja taidemaalarin töitä.
• Musiikillisten vaikutteiden kirjo ei rajoitu edellä mainittuihin muutamiin esikuviin, vaan taustalta löytyy myös suoria tai epäsuoria vaikutteita mm. Tom Waitsilta, Patti Smithilta, The Clashilta, The Jamilta, Iggy Popilta, The Rolling Stonesilta, The Beatlesilta, The Kinksilta, T. Rexiltä, Garagerockista, Velvet Undergroundilta, R.E.M.:ilta, The Smithsiltä, The Byrdsiltä, Richard Hell & The Voidoidsilta, New York Dollsilta, Gun Clubilta, Echo & The Bunnymeniltä, 13th Floor Elevatorsilta, Feeliesiltä, Triffidsiltä, Neil Youngilta, Howling Wolfilta, Captain Beefheartilta ja leegiolta muita sankareita unohtamatta tämän hetken kovia indie-nimiä.
• Bo Diddleyn rytmejä luontevasti takova Taito ei ole koskaan nähnyt häntä elävä lavalla, mutta Hermo ja Feggy ovat todistaneet joitakin legendan esiintymisiä Suomessa. Feggy omistaa Diddleyn 12 cd:n boxin, jonka hän voisi hyvinkin ottaa mukaan autiolle saarelle.
• Sekä Hermo että Feggy pitävät kirpeästä Fender-soundista. Hermo on kiintynyt kahteen sekä Fender että G & L Telecasteriinsa ja Feggyn Fenkkulemmikit ovat Stratocaster, Jaguar ja Jazzmaster. Molemmat käyttävät Fender-kitaravahvistimia. Haloo USA? Miten olisi sponsoridiili? Tosin Feggy on myös Gretsch Electromatic 5128:n onnellinen omistaja.
• Kaapelitehtaalla sijaitsevan treenikämpän seinällä on Andy Warholin Marilyn Monroe-juliste, saksalaisesta nuortenlehdestä (!) repäisty Television fanijuliste sekä tyhjät taulun kehykset.
• Taiton rumpupatterissa on enemmän lyömäsoittimia kuin kahden käden sormilla jaksaa laskea.
• Hermo on sikarimiehiä.
• Tomi inhoaa The Beatlesia.
  

13. 12. 2008

Turn Out the Lights-ep ilmestyy 17. 12. 2008!

Leijonankaltaisella ketteryydellä Lockman ryntäsi studioon ja tuotti hienon ep:n, jossa on neljä mainiota stygeä:

1. Lonely Spy
2. Time Stand Still
3. Hinterland
4. The One Who's Too Good

Kuuntele näytteet tästä!

EP:n julkaisee Plastic Passion (PVC 066) ja se tulee olemaan saatavilla kaikista hyvistä levykaupoista tutustumishintaan viitosella!

Jakelu: Supersounds Music
Promot: Plastic Passion

EP on saatavissa myös mp3-tiedostoina täältä hintaan 3,50e: The Ground

26. 10. 2008

Ajat. ne m-muuttuvat. Nyt kävi näin, että Lockmanilla on uusi basisti. Hän tottelee nimeä Tomi Nuotio ja hänellä on massiivinen bassosoundi, joka

tuntuu luissa ja ytimissä. Tässä hän on: Jean keskittyy toiseen bändiinsä, The Spoonshinersiin, mutta saattaa fiitata Lockman-kuvioissa akustisten soittimien vastaavana.

Julkaisuja kuitenkin piisaa. Esimakuna tulevasta ep:stä on nyt ilmestynyt Spiritual Bread 7"-vinyylisingle, jossa toisella puolella on The Protestants kappaleella Get the Broom

Up ja toisella Lockman biisillä Hinterland. Tämännäköinen söpöläinen: Täällä voipi kuunnella näytettä Lockman-palasta: http://www.myspace.com/lockmanband Lättyä on saatavilla marraskuun alusta lähtien Stupidosta ja Pitkämiehestä ja varmaankin myös If Societyn postimyynnistä ja varmaan Keltaisesta jäänsärkijästä. Ja varmaan muualtakin. Saatavuuden ja postitilaukset voi hoitaa täältä: taito1@luukku.com

1. 7. 2007

Kakkosdemo on tullut uunista!

Tämä rämäkkä livedemo on äänitetty ilman päällekkäisäänityksiä neliraita-minidiscillä. Se on siis kaunistelematon kuulokuva Lockmanin ainutlaatuisesta soundista. Mukana on kuitenkin erilaista materiaalia kierohkosta popista juurekkaan swampbluesin kautta vanhan maailman tunnelmointiin. Kuulostelkaa ja kertokaa vaikka mikserissä tai myspacessa kommentteja!

Black Summer Night
In the Ring
The Old Continent Blues
Cold Night for the Mummies

1. 7. 2007

Jari Kääriäinen otti meistä hienoja kuvia On the Rocksin keikalla. Kuvat-osiosta löytyy, tässä esimakua:

27. 5. 2007

No niin, kevään keikat on tehty. Suurkiitos yleisölle, Cheerleaders Unitedille ja The Protestantsille sekä keikkapaikkojen tekniselle henkilökunnalle. Muistona viimeisimmältä Lahden Torven keikalta lavan vieressä ollut lappunen:

9. 9. 2006

Uusi miehistö

Basistimme Henkka Mikkelinen huomasi olevansa eri mieltä liian monista asioista ja vetäytyi takavasemmalle. Uusi miehemme on Jean Ramsay, folk/country-artisti, joka hallitsee ihailtavan suvereenisti myös bassonsoiton ja laulun. Olemme ylpeitä saadessamme hänet joukkoomme.

Jeanin Myspace-profiilin löytää täältä: http://www.myspace.com/jeanmagnuswilliamramsay

Lockmanin ensimmäinen virallinen demo löytyy nyt musiikki-osastosta.

Lockmanilla on nyt myös MySpace-sivusto. Se löytyy täältä: http://www.myspace.com/lockmanband
Demo löytyy kommentoitavaksi myös mikseri.netistä.

13. 12. 2008

Turn Out the Lights-ep ilmestyy 17. 12. 2008!

Leijonankaltaisella ketteryydellä Lockman ryntäsi studioon ja tuotti hienon ep:n, jossa on neljä mainiota stygeä:

1. Lonely Spy
2. Time Stand Still
3. Hinterland
4. The One Who's Too Good

Kuuntele näytteet tästä!

EP:n julkaisee Plastic Passion (PVC 066) ja se tulee olemaan saatavilla kaikista hyvistä levykaupoista tutustumishintaan viitosella!

Jakelu: Supersounds Music
Promot: Plastic Passion

EP on saatavissa myös mp3-tiedostoina täältä hintaan 3,50e: The Ground

Ep:n arvioita

Esimakuna tulevasta ep:stä on ilmestynyt Spiritual Bread 7"-vinyylisingle, jossa toisella puolella on The Protestants kappaleella Get the BroomUp ja toisella Lockman biisillä Hinterland. Täällä voipi kuunnella näytettä Lockman-palasta: http://www.myspace.com/lockmanband Lättyä on saatavilla marraskuun alusta lähtien Stupidosta ja Pitkämiehestä ja varmaankin myös If Societyn postimyynnistä ja varmaan Keltaisesta jäänsärkijästä. Ja varmaan muualtakin. Saatavuuden ja postitilaukset voi hoitaa täältä: taito1@luukku.com

Sinkusta sanottua:

The Protestants/Lockman: Spiritual Bread, Vol.1
Goodpie Bakery

Junnaavaa, mutta indiesti popahtavaa särörockia veivaava The Protestants pistelee omalla puolellaan tätä kahden bändin ja kahden biisin vinyyliä mukavan töksähtelevästi. En minä Get A Broom Upia nyt ihan hitiksi alkaisi leimaamaan, mutta Protestantsien soundi nappaa mukaansa ja biisi on mukavan irtonainen rokkisärö-hölkkäily.

Toisen puolikkaan hoitaa Lockman, selkeästi uhkaavammalla särö-ratsastuksella. Hinterlandin jymäkämpi rock-poljento nappaa myös ihan hyvin mukaan. Yhtyeet kieltämättä tukevat hyvin toisiaan, vaikka mitään todellisia killereitä ei tällä levyllä tarjoillakaan. Soundit ja rock-säröpotku on molemmilla vielä enemmän pääosassa, biisien itsensä jäädessä hiukan liikaa hyväksi peruskamaksi.

Ilkka Valpasvuo (Desibeli.net)

29. 10. 2007

Kakkosdemo on tullut uunista!

Tämä rämäkkä livedemo on äänitetty ilman päällekkäisäänityksiä neliraita-minidiscillä. Se on siis kaunistelematon kuulokuva Lockmanin ainutlaatuisesta soundista. Mukana on kuitenkin erilaista materiaalia kierohkosta popista juurekkaan swampbluesin kautta vanhan maailman tunnelmointiin. Kuulostelkaa ja kertokaa vaikka mikserissä tai myspacessa kommentteja!

Black Summer Night
In the Ring
The Old Continent Blues
Cold Night for the Mummies

Ja näin on kommentoitu mediassa:

Helsinkiläinen Lockman jatkaa hienojen eläinkansiensa parissa. Mukavan surisevaa, pop-melodisuutta hyödyntävää rokkipotkua viskova nelikko pistelee aika lailla samoilla aseille jotka jo edellisellä demoilla kuuluivat, mutta esittämäni toive vieläkin mieleenjäävemmistä biiseistä astuu tällä neljän biisin (livenä bändikämpällä purkitetulla) lätyllä muutaman askeleen eteenpäin. Osuvalla kitarakuviolla ja letkeällä biitillä loistava Black Summer Night alkaa olla kohtuullisen tarttuva sävellys. Joskin laulaja-kitaristi Hermon hiukan tukahtuneen henkinen laulu – vaikkakin on mukavan persoonallista – syö ehkä kappaleelta sellaista eläväistä revittelyn mahdollisuutta. En oikein tiedä kuinka hyvin hiukan pelkistetty laulu palvelee rouheaa rock-kiemurointia. Minun mielestäni ikävä kyllä hieman heikosti.

Myös muut biisit toimivat melkoisen hyvin. Kipakasti vaaniva In The Ring, rauhallisemmin liikehtivä The Old Continent Blues ja päällekäyvää suisto-voodoota tavoitteleva Cold For The Mummies ovat kaikki lupaavia näytteitä. Silti Lockmanin tyylisen sofistikoituneemman, mutta silti kipakasti potkivan rock-ilmaisun kohdalla kunnon soundit alkaisivat pikkuhiljaa olla vaatimus. Nyt tökköys ei palvele homman ”rupista rehellisyyttä” vaan kuulostaa vain kököltä ja keskeneräiseltä. Lockman tarvitsee seuraavaksi studioäänitteen, jossa yhtyeen rupinen soundi saadaan tallennettua samaan aikaan siistimpänä muttei silti pilalle viilattuna. Kinkkinen tehtävä, toivottavasti onnistuu.

Ilkka Valpasvuo (Desibeli.net)

Powered by iSOUND.COM

------------------------------------

Lockman
rock, punk, country

Mainstream rock is something many people tend to overlook nowadays. Driving guitar lines, inventive drum work, and an overly expressive tones separate this band from the crowd.

- nimim. Bonekhan, Last.fm

Lockmanin ensimmäinen virallinen demo on tässä. Kaikki biisit ovat mp3-muodossa.

Real Master
Little Pleasure
American Baseball Cap
Witch

Demosta sanottua:

Bo Diddleyn juureva rock kohtaa Televisionin kieron indiekitaroinnin, siinäpä helsinkiläisten pitkän linjan rokkareitten perustaman Lockmanin teesit. Verrokeiksi tarjotaan mm. New York-punkkia, The White Stripesia, Tuomari Nurmiota ja Nights Of Iguanaa. Neljän biisin demollaan yhtye esittelee osaamistaan rouhean, mutta pienieleisesti astelevan rockin parissa, johon Heikki Portaankorvan toteava laulu sopii mainiosti. Välillä hiukan revitelläänkin. Vaikka homma rullaa rupisen raskaasti, pysyy yleisilme melko kepeänä. American Baseball Cap jopa virnuilee rennosti. Tietysti hyvästä kaavasta toivoisi jatkossa syntyvän näitäkin vahvemmin mieleen jääviä veisuja, mutta hyvällä tiellä tässä ollaan.

Ilkka Valpasvuo/Desibeli.net

Huonomminkin voisi rock-yhtye esikuvansa valita. Lockman nimittäin pyrkii promokirjettä lainatakseni puuttuvaksi linkiksi blues-jäärä Bo Diddleyn ja Televisionin väliin. Pätevästi bändin kone tällä ensimmäisellä demollaan eteenpäin puksuttaa, vaikka varsinaiset ässäbiisit vielä antavat odottaa itseään.

Soittopuolella ei ole paljon toivomisen varaa. Kokeneet karpaasit ryynäävät kulmikasta bluesrockiaan varmalla otteella ja rouheilla soundeilla. Kitarat muuten tuovat useammankin kerran mieleen jo mainitun Televisionin ohella myös White Stripesin. Rytmiryhmä jyrää myös kepeästi, kirkkaimmaksi esimerkiksi nostaisin Witch-kappaleen timanttisen bassokuvion.

Laulupuoli ei ole korvaani yhtä onnistuneen oloinen. "Hermo" Portaankorvan tulkinta jää turhan usein mitäänsanomattomaksi läpiluennaksi, mitä korostaa laulun peittyminen muiden instrumenttien alle. Korkeammat, Jack White -tyyliset laulut toimivat tosin erinomaisesti. Harmi vain, että niitä kuulee kovin vähän.

Noh, oli miten oli, Lockman on erittäin mielenkiintoinen tuttavuus. Yhtyeen repertuaari on sen verran laaja jo nyt, että niitä varsinaisia timantteja tulee varmasti hioutumaan jatkossa. Tämä demo toimii oivana merkkinä siitä, että jotain hienoa on lupa bändiltä odottaa.

Juho Leppänen/Noise.fi

Helsinkiläisten pitkän linjan rokkimiesten yhtye yhdistelee sujuvasti junnaavaa indie-säröä astetta juurevampaan rock-laukkaan. Neljän biisin näytteeltä nousee ennen muuta hyvä meininki ja sellainen mukavan kiireetön rentous, mikä ei yhtään vähennä soiton menevyyttä. Hetkittäin homma uppoaa hiukan liikaa keskinäiseen pyörteilyyn, eivätkä soundit ja iskevyys ole vielä ihan nappiin asti hioutuneita. Mutta pyrkimyksessään kohti Bo Diddleyn ja Televisionin puuttuvaa lenkkiä Lockman on kyllä ihan hyvässä vauhdissa.

Hyvää: irtonaisuus, menevyys, rentous
Kehitettävää: vielä täytyy hioa, jos todellisia helmiä halutaan luoda

Ilkka Valpasvuo/Vertigo